Pelkästään kotitaloukset ja yritykset eivät ota lainoja. Jopa Suomi joutuu ottamaan lainaa muilta valtioilta, mitä kutsutaan valtionvelaksi. Valtionvelalla tarkoitetaan valtion kotimaasta ja ulkomailta ottama luotto. Kotimaisen velan aiheuttajina voivat olla esimerkiksi julkisten sijoitusmenojen rahoittaminen, valtion käyttöbudjetin vajaus tai poikkeusoloissa jopa sotamenot. Valtionvelka voi olla joko lyhyt- tai pitkäaikaista. Pitkäaikaisen velan muotoina ovat tavallisesti olleet valtionobligaatioit sekä niin sanotut ”ainaiskorkolainat”. Joskus otetaan käyttöön niin sanottu pakkolaina.
Suuri kotimainen valtionvelka supistaa valtion talouspoliittista liikkumatilaa, heikentää rahanavoa ja vaikeuttaa täystyöllisyyden ylläpitoa. Ulkomainen velka taas voi johtaa maan köyhtymiseen, jos sitä ei käytetä maan kansantalouden tuotantokyvyn parantamiseen niin, että kansantuotoksen lisäys on suurempi kuin lainojen korot ja kuoletukset.
Maailmanpankki on herättänyt keskustelua siitä, voiko hyvin pahasti velkaantunut valtio tehdä konkurssin. EU-maat takasivat Kreikan lainoja talouskriisissä, jotta maa ei ajautuisi konkurssiin. Jokaisella valtiolla on omat velkajärjestelynsä. Suomessa valtio voi ottaa velkaa vain eduskunnan suostumuksella. Valtiovarainministeriö vastaa valtion budjettitalouden velkasalkun hoiton strategisesta ohjauksesta. Valtiokonttori toteuttaa taas velanhoidossa tavittavat rahoitusoperaatiot. Valtiovarainministeriön tehtävänä on laatia vuosittain toimintaohje, jossa määritellään Valtiokonttorille valtion budjettitalouden velanhoidossa noudatettavat riskirajat ja kytettävät instrumentit.
Vuonna 2016 uutisoitiin, että Suomella on lähes 100 miljardia euroa velkaa. Se käsittää 49,8 prosenttia Suomen bruttokansantuotteesta.